Käyttämäsi selain on vanhentunut. Suosittelemme, että päivität selaimesi ensin uusimpaan mahdolliseen versioon.
Dream Team - saaliilla tai ilman
 
Kalastushan se on jaloa hommaa ja jalokalan kalastus vielä jalompaa. Puolen kymmentä vuotta takaperin saatiin loistava idea lähteä viettämään syksyistä viikonloppua Koliman vesille. Tarkoituksena narrata puolihuolimattomasti veneeseen muutama kuuluisa Koliman taimen. 
 
Me ei noiden Matalamäen veljesten ja Vaittis Timon kanssa mistään mitään tiedetä, niin päätettiin jakaa venekunnat niin että kaikki saa yhden Nenyen matkaansa. Ihan hyvä niin, ettei mene koko viikonloppu mökin etsimiseen. Ensimmäisen kisan punnituksen ratkettua hämmästyttävästi 25 pisteen erolla, oli aika viedä poika saunaan. Tuon jälkeen ei kovin usein ole puntaria tarvinnut liatakaan, sen verran selviä nuo "kisat" tuppaa olemaan. Mutta sehän ei haittaa mitään, sillä se punnitus vie aivan turhaan aikaan kunnon uhoamiselta ja suunsoitolta seuraavaa kisaa silmällä pitäen.
 
Joukko iloinen on vuosien saatossa vahvistunut, kun herrat K. Laitamäki, A. Kinnunen ja K. Suokas ovat liimaantuneet tähän jokasyksyiseen ja -keväiseen tapahtumaan. Ja hyvä että onkin, jotta järvelle saadaan aina täydet kaksi venekuntaa. Väki kun lisääntyy, niin yleensähän ne ideat vain paranee, niinpä tälläkin kertaa. Enemmän miehiä vaatii enemmän tapahtumia, joten tätä nykyä lähdetään Kolimalle kerran talvellakin, kun vuosittaista "Ultimaattinen kylmän reiäin lämmittäjä" - titteliä jaetaan aina matikka-pilkin muodossa. Liekkö pakkanen pannut kalamiehet pehmeäksi, kun tänne ei ihan täyttä miehitystä ole koskaa saatu. Eipä tosin kovin usein niitä matikoitakaan, eikä allekirjoittanut suinkaan ole ainoa jonka ensimmäinen matikka on edelleen pinnan alla.
 
Rapatessa joskus vähän roiskuu ja kerran pytty onkin jaettu perämoottorille, sillä se vei voiton. Vanha uskollinen Yammu tarjoili seniorien-tiimille jännitystä jättämällä miehet vermeineen tuuliajolle. Ei muuta kuin silloinkin mestaruutta hallussaan pitäneet juniorit hakemaan eksyneiden sankareiden ohjeiden mukaan. Pari-kolme tuntia turhanpäiväistä harhailua ympäri Kolimaa sai jo pientä turhautumista aikaan, kunnes kastuneet kalamiehet löytyivät "Moilasessa me nyt ei kyllä ainakaan olla" - ohjeesta huolimatta Moilasesta. Tästähän ei sitten jälkikäteen ole kukaan muistanut suunnistajalle mainita.
 
Mutta joskus on jotain saatukin! Viime syksynä sattui tämä Dream Team-uistelu samaan aikaan syysuistelun kanssa ja sekös vasta uhoa nostattikin molemmissa joukkueissa. Kilpailunjohtaja Suokas hyppäsi nuoremman Nenyen veneeseen minun kanssani, kun seniori-joukkue sai vahvuuteensa peräti neljä miestä Keken johdolla.
 
Onhan siellä ollut kaikenlaista keliä. Vaakasuora vesisade kymmenen asteen pakkasessa oli melkein yhtä hankala kuin 40m/s tuuli ja kymmenmetriset aallot. Oli oli, varmasti oli. Tällä kertaa keli kuitenkin oli kuin tehty Koliman tyhjennykselle. Kova psyykkaus pitkin päivää sai uuden käänteen, kun Suokas ampaisi kiinni villisti siimaa pedolle laskevaan vapaan. Eihän se sitten mikään hirmu ollutkaan, "joku hauenluikki siellä vaan..". Veneen vierelle tulleessan tämä luikki paljastuikin ahveneksi ja kun nämä kaksi kalamiestä sanoivat vakavalla naamalla että onpa komia, niin piti ihan nousta katsomaan! Ja olihan se, kesän isoin kuulemma. 
 
Ei siis kannata ihmetellä, jos Koliman laineilla näet heti kesän alussa tai ihan loppusyksystä kaksi venekuntaa, joiden kalastamisesta ei näytä tulevan oikein mitään, mutta suut käy. Vaan eipä sillä saaliilla taidan niin väliä olla, kunhan paikalla on Dream Team.